Natsa Klubi!

 

Kivaa, ”aikuisviihdettä” varttuneemmallekin porukalle. Tämän klubin aloittaminen noin vuosi sitten oli erittäin hyvä idea, kuka lie sitten sen takana olikaan. Siellä soitetaan musaa omasta vähän sammaloituneesta nuoruudesta ja tanssia saa ihan omaan tahtiin. Itse saa itseään hakea, eikä kukaan kummeksu sitä. Yksin keskenäänhän sitä moni on omassa kodissaankin ja tekee just mitä itse lystää.

 

Olen ollut mukana muutaman kerran ja ihan vahingossa sinne lipsahdin kaverin ehdotuksesta hyvän bändin innoittamana. Nyt sitten olen ihan klubin jäsen ja siitä saa jopa etuja. Ei nyt sentään bonuksia, mutta kuitenkin. Onhan siinä kyse myös ryhmäytymisestä saman henkisten ja ikäisten kanssa.

Parisen viikkoa sitten olin kuuntelemassa Pepe Willbergiä. Olin kuullut häntä parin biisin verran muutama viikko aiemmin, joten tiesin mitä tuleman pitää. Hyvältähän se kuulosti, vanhoja biisejä höystettynä sopivasti uudella tuotannolla. Kokonaisuutena bändistä ja Pepestä ehkä ”ihan kiva”. Paikalla oli 260 kuulijaa ja tasapuolisesti naisia ja miehiä. Yllätys oli kyllä se, että mukana oli reilusti nuoria naisia, jotka olivat varmaan tulleet paikalle Pepen takia, eivät ehkä kannatuksesta Natsa-Klubia kohtaan.

Tulevan syksyn ja loppuvuoden ohjelma on jo tiedossa ja vaikuttaa lupaavalta. Sinne pitää nyt haalia porukkaa liittymään jäseneksi, että saadaan jäsenmäärää kasvatettua. Sillä tavalla ainakin saadaan jatkuvuutta toimintaan. Markkinointipuolella olisi varmaan jotain tehtävää. Toki leviäähän tieto myös viidakkorumpumenetelmällä, mutta kun on kaiken maailman somet käytettävissä, niin miksi ei niitä hyödynnettäisi.

4.11.17 paikalla on Easy, joka soitta Eagles-musaa.

Pisteenä iiiiiin päälle on se, että jokainen naisvieras saa tullessaan halin pyytämättä. Eikös ole aika ihanaa, kun joku toivottaa niin sydämellisesti tervetulleeksi.

Fanitar suosittelee!

 

Olleet ja menneet…

 

Kovasti on ollut menoa ja meininkiä, jota tässä iässä voisi kutsua jopa kiireeksi. Mutta olkoon ja menköön. Nyt lyhyt katsaus olleista keikoista ja fanittamisesta, joko omasta tai toisten.

JP Leppäluotoa piti mennä oikein kertaamaan, jotta sain käsityksen hänen musiikistaan ja tavasta laulaa. Komealta kuulosti ja näytti. Tila oli pieni, sillä kyse oli klubikeikasta, joten tunnelma oli intiimin ihana. Ihanan vaatimaton oli artisti itsekin.

Jäi niin kiinnostamaan, että lippu on jo hankittu hänen Joulukonserttiinsa Vanajan kirkkoon. Sittenpä sen kuulee, miten ääni siellä soi. Jarkko Aholan joulukonsertti on myös listoilla ja varmaan tulee kaveruksia vertailtuakin.

Hernesaaren Rannassa vieraili kesällä myös Eppu Normaali ja sinnekin itseni tälläsin. En ole elänyt Eppu-hurmoksen aikaa, vaikka biisit kyllä olivat ihan tuttuja. Niitä on soiteltu niin paljon radiossa ja TV:ssä, että ovat jääneet mieleen.

Laulamisesta ei kyllä ollut kyse minun mittapuuni mukaan. Soittamisesta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Väkeä oli paljon ja fiilis hyvä. Ihmiset lauloivat mukana ja pitivät hyvää tunnelmaa yllä. Olen käynyt kesän aikana samassa paikassa muutaman kerran ja toden totta väkeä oli paljon. Eipä myöskään ollut liioin panostettu ulkoiseen habitukseen, jota itse arvostan ehkä liiankin kanssa.

Avasivat keikan Kummelin Mauno Ahonen -sketsillä ja totesivat laulavansa vanhaa ohjelmistoa Hernesaaren Rannan kunniaksi. Normaalisti kuulemma esittävät vai uutta tuotantoa, joka sattuu olemaan sieltä yli 30 vuoden takaa. Todellisesta fanittamisesta näytti olevan kyse koko yleisön osalta. 

Seuraavassa blogissa kerron vähän Jarkko Aholan Hauras-kiertueen keikasta. Listalla on odottamassa Pepe Willberg Natsa-Klubilla lauantaina ja uusia tulevia tapahtumia aina kirkon penkkeihin asti.

Fanitar