Mitä tekotaiteellista huttua!

Tämä oli ensimmäinen ajatukseni vielä kolmannenkin biisin kohdalla. Todella, kovaa ja korkealta, kädet taivasta kurotellen ja vaatteita esitellen. Yltiöpäistä pyörähtelyä ja heilumista. Tasoittuihan se siitä kun biisien tyyli muuttui. Mukaan tuli vähän tavallisempaakin musaa.

Lopputulemana täytyy todeta, että Saara Aallolla on hyvä ja kaunis ääni. Itsehän en tietenkään osaa laulaa, enkä soittaa mitään instrumenttia, mutta arvostelu kyllä sujuu. Taitaa olla tämän hetken Suomen parhaita laulajia omassa genressään. Fanittajien iästä ylipäätään en osaa sanoa mitään, sillä olin Järvenpään kaupungin järjestämässä ilmaiskonsertissa kuuntelemassa häntä ja paikalla oli ihmisiä laidasta laitaan. Sää suosi meitä kuulijoita, joita oli paikalla paljon, jopa useita tuhansia.

Yleisön ylenpalttisesta kosiskelusta huolimatta hän ei saanut sitä kunnolla mukaan. Muutama vaaleapunainen, sydämenmuotoinen kyltti näkyi, mutta ei kunnon hurmahenkeä. Jatkuvan Järvenpään kaupungin kehuminen ei oikein kuulostanut hyvältä. Toki ymmärrän, kun luin lehdestä kaupungin pulittaman summan. Saara Aalto kuittasi esityksestä 22 000,- euroa, ei huono. Lisäksi hänelle ojennettiin ”kultainen” kruunu, upeaa!

Tähden loistoa himmensi mielestäni liian pieni, ankea ja harmaa lava. Mukana oli jossain biiseissä myös neljä tanssijaa ja tietysti bändi, joka käsitti kuusi muusikkoa. Artisti vaihtoi vaatteita kuusi kertaa, siis lähinnä yläosia ja se kävi sutjakasti, mutta olisiko ollut liioiteltua tunnin esitykseen. Tietysti, jos niitä näyttäviä esiintymisasuja on, niin toki, esitellä pitää. Itsekin pyrin ulkoiluttamaan vaatteitani ja korujani tiuhaan tahtiin milloin missäkin.

Tämä glamour pääsisi oikeuksiinsa isolla areenalla ja kunnon valoshown kanssa. Hänessä on maailmanluokan ainesta. Toivonkin, että se oma paikka löytyy jostakin. Encorena hän esitti hyvin kauniisti ranskan kielisen hitaan kappaleen. Siitä jäi hyvä mieli.

 

Fanitar

Rock club -kokemus

No nyt ei oikein voi puhua fanittamisesta, mutta yhdenlaisesta tapahtumasta kylläkin. Lyhyesti!
Olin parisen viikkoa sitten ekan kerran elämässäni ns "rock clubilla" ihmettelemässä asioita, jotka ovat jääneet kokematta. Tähän ikään piti tulla, että uskalsin paikan päälle. Oli todella mielenkiintoista ja kovaäänistä. Keskustelusta ei oikein tullut mitään, mutta tokkopa ko. paikka on tarkoitettu keskustelufoorumiksi.

Kun illan pääesiintyjä aloitti oli syytä häipyä paikalta. Musa ei ollut aivan mieleistäni. Se mikä oli uutta ja ihmeellistä klubilla, oli mahdollisuus päästä esiintymään livenä. Kuka tahansa voi nousta lavalle ja saa aikaa 10 minuuttia esitykselleen. Jos on tarvis taustabändistä, niin sekin löytyy talon puolesta. Eikö olekin hieno juttu. Jokaisella on mahdollisuus päästä näyttämään kyntensä. Koskaan ei voi tietää kuka on paikalla etsimässä uusia tähtiä. musiikin ei todellakaan tarvitse olla rockia.

Ja ei kun taas kohti uusia kokemuksia! Niitä mahtuu vielä jokunen tähän reppuun.
Fanitar