Mitä tekotaiteellista huttua!

Tämä oli ensimmäinen ajatukseni vielä kolmannenkin biisin kohdalla. Todella, kovaa ja korkealta, kädet taivasta kurotellen ja vaatteita esitellen. Yltiöpäistä pyörähtelyä ja heilumista. Tasoittuihan se siitä kun biisien tyyli muuttui. Mukaan tuli vähän tavallisempaakin musaa.

Lopputulemana täytyy todeta, että Saara Aallolla on hyvä ja kaunis ääni. Itsehän en tietenkään osaa laulaa, enkä soittaa mitään instrumenttia, mutta arvostelu kyllä sujuu. Taitaa olla tämän hetken Suomen parhaita laulajia omassa genressään. Fanittajien iästä ylipäätään en osaa sanoa mitään, sillä olin Järvenpään kaupungin järjestämässä ilmaiskonsertissa kuuntelemassa häntä ja paikalla oli ihmisiä laidasta laitaan. Sää suosi meitä kuulijoita, joita oli paikalla paljon, jopa useita tuhansia.

Yleisön ylenpalttisesta kosiskelusta huolimatta hän ei saanut sitä kunnolla mukaan. Muutama vaaleapunainen, sydämenmuotoinen kyltti näkyi, mutta ei kunnon hurmahenkeä. Jatkuvan Järvenpään kaupungin kehuminen ei oikein kuulostanut hyvältä. Toki ymmärrän, kun luin lehdestä kaupungin pulittaman summan. Saara Aalto kuittasi esityksestä 22 000,- euroa, ei huono. Lisäksi hänelle ojennettiin ”kultainen” kruunu, upeaa!

Tähden loistoa himmensi mielestäni liian pieni, ankea ja harmaa lava. Mukana oli jossain biiseissä myös neljä tanssijaa ja tietysti bändi, joka käsitti kuusi muusikkoa. Artisti vaihtoi vaatteita kuusi kertaa, siis lähinnä yläosia ja se kävi sutjakasti, mutta olisiko ollut liioiteltua tunnin esitykseen. Tietysti, jos niitä näyttäviä esiintymisasuja on, niin toki, esitellä pitää. Itsekin pyrin ulkoiluttamaan vaatteitani ja korujani tiuhaan tahtiin milloin missäkin.

Tämä glamour pääsisi oikeuksiinsa isolla areenalla ja kunnon valoshown kanssa. Hänessä on maailmanluokan ainesta. Toivonkin, että se oma paikka löytyy jostakin. Encorena hän esitti hyvin kauniisti ranskan kielisen hitaan kappaleen. Siitä jäi hyvä mieli.

 

Fanitar