Vertaillen isosti

No niin kynät on terässä ja vertailtavaa riittää isoista ja pienistä asioista, elämyksistä, kokemuksista, tunteista jne…

Aloitan isosti eli vertailen Hartwall Areenan Waltteri Torikan ja Jarkko Aholan yhteiskonserttia ja Turun Logomon Raskasta Joulua (RJ) mekastusta. Toisessa laulettiin ja soitettiin hienosti, elegantisti ja ison orkesterin tahtiin laajalla skaalalla. Turussa taas laulettiin, huudettiin, juostiin, hypittiin ja myös soitettiin, siis joululauluja.

Edellinen kappale varmaan jo kertoikin oman näkemykseni asiasta. Yhteistä oli iso tila ja näyttävyys. Hartwall Areenalla oli huhujen mukaan 12.000 ja Logomossa noin 3.000 innokasta. Eivät siis olleet ihan saman kokoisia areenoita, mutta suuria kuitenkin. Eipä ollut tilojen käyttökään samanlaista, mutta molemmissa oli haettu tiettyä tunnelmaa.

Hartwallissa kaikki istuivat ja näkyvyys/kuuluvuus varmaan vaihteli istumapaikan mukaan. Näin olen FB- kommenteista ymmärtänyt. Itse istuin permannolla rivillä 7 ja osittain jouduin katsomaan screeniltä. Olin lähellä, mutta silti niin kaukana, voih. Logomossa lavan reunassa tönittävänä ja kaljatuoppien roiskeessa, oma valinta. Istumapaikat olivat salin perällä melkein piippuhyllyllä ja sitten oli anniskelutila ja seisomakatsoma ennen lavaa.

Molemmissa oli loistavat, osaavat artistit. Logomossa vetonaulana Tarja Turunen ja tunnettu, arvostettu amerikkalaisvahvistus Joe Lynn Turner. Mielestäni täysi turhake ja tulee näköjään myös ensi vuonna ainakin joihinkin konsertteihin. Tarjan takia itse matkustin Turkuun asti.

Taustakuvat olivat näyttäviä ja värikylläisiä, mutta suurella tyylierolla. Hartwall Areenalla käytettiin paljon ”kuvaa kuvassa”, joka oli näyttävää. Taustakuvat tukivat hyvin esitettävää kappaletta värimaailmaltaan ja tyyliltään. Loistavaa työtä! Valoshowt olivat näyttäviä ja tehokkaita, eikä äänitehosteitakaan oltu unohdettu kummastakaan. Pyrotekniikkaa käytettiin molemmissa, toisessa vain vähän ja toisessa koko ajan. Kyllä kuumotti etenkin lavan vieressä ja huomasin myös, että happi alkoi loppua. Melkein pyörryin sen kolmen tunnin seisomisen takia, en siis onnesta.

Sitten vielä ne vaatteet, suosikkiaiheeni. Hartwallin pojat vaihtoivat vaatteita tiuhaan ja suunnitellun tyylin mukaan. Tähän palaan jatkossa. Logomon pojat olivat ottaneet mitä käteen kaapista sattui -tyylin. Omituisia esiintymisvaatteita, vitjoja, ketjuja, nyörejä ym heavymeninkiä. Tarjalla oli tyylikäs, upea iltapuku, ehkä sekin tyyliltään heavyä, Elize Rydillä joku "anttilaviritys".


Molemmissa konserteissa oli ammattilaisten käden jälki nähtävissä kohderyhmän ja tunnelmatason mukaan. Logomossa haettiin ”biletys- ja räyhämeininkiä” ja Hartwallilla rauhallista, nautittavaa, viihdyttävää ja mieleenpainuvaa tunnelmaa. Onnistuttiin tavoitteissa hyvinkin, mutta RJ oli itselleni eka ja vika kerta. Hartwall Areenan kuvat ovat Julius Konttisen ottamia.

Fanitar

PS Toiselta Hartwall Areenan artistilta saamani henk koht  kommentin mukaan isolla rahalla tehtyä. Miten tonkin nyt sitten tulkitsisi. Melkein tuli mieleen vanha sanonta ”happamia ovat pihlajanmarjat”. On se omituinen ajatuksenjuoksu minullakin.