Jalat alta

No nyt meni jalat alta, toki se tapahtui jo jokin aika sitten, mutta jatkuu edelleen. Todellista fanittamista sittenkin näin vanhemmalla iällä, vai mitä?

Olen sukeltanut takaisin nuoruuteeni selaamalla päiväkirjaani useampana iltana. Onpa siellä paljon mielenkiintoisia muistoja. Yritin löytää kirjoituksiani sen aikaisista tunnelmista, elämyksistä ja kokemuksista, Löytyihän niitä, mutta koettuna nuoren ehkä kehittymättömällä tunnemaailmalla. Oli jännitystä, odotusta ja perhosia vatsassa, kunnes pääsi ko tilaisuuteen näkemään ja kuulemaan ihastustaan.

Sen aikaisen parhaan kaverin kanssa puhuttiin tulevasta suuresta tapahtumasta päiviä, ehkä kuukausia etukäteen. Silloin ei ollut tapahtumia lainkaan niin usein kuin nykyään, joten odotusta saattoi olla kuukausitolkulla. Mutta sitten kun itse päivä koitti, niin ei kun parhaat vaatteet päälle ja matkaan. Paikan päällä piti päästä ihan lavan reunaan tuijottamaan, varmaan vielä suu auki, no…. Vähän ehkä tanssahdeltiin, mutta pääsääntöisesti vaan katsottiin ihaillen.

Ne tunteet olivat ihania ja jatkuivat sitten jälkeen päin yhdessä pohtien ja yksin unelmoiden. Tunnetilaa pidettiin voimassa aina seuraavaan mahdollisuuteen asti. Mitään negatiivista ei haluttu kuulla, eikä tietää. Eipä sitä ollut edes kuultavissakaan. Koska ihailun kohteita oli nuorena useampia, niin yksi ei noussut ylitse muiden, kuten nyt vanhemmiten on käynyt.

Mikä on tämä tunne, jonka joku vieras, etäinen ja tuntematon on saanut aikaan? Se tulee iholle, ettei suorastaan ihon alle. Se tulee jopa uniin. Se ei anna sielun rauhaa. Onpa voimakkaita ilmaisuja, mutta tällaisia tunnetiloja on ollut vaihtelevasti jo joitakin vuosia.

Tässähän on ihan kyltymätön, tätä tunnetta ja olotilaa täytyy saa lisää, ihan kuin se olisi huumetta! Onko tämä ihastumista fanituksen kohteen luomaan tunnelmaan, ääneen, soittamiseen, ulkonäköön vai kokonaisuuteen. Yhdistelmään näistä kaikista. Kaiketi kyse on karismasta. Kuka osaa selittää? Tässä on kuitenkin jotain maagista, jotain suloista. Tunnetilan syntymistä ei voi estää ja sitä on hyvä yrittää eritellä. Pitäisikö tätä hävetä, mielestäni ei. Ilo pitää ottaa irti sieltä, mistä sen saa. 

Tämä fanitus on tuonut täytettä ja sisältöä elämään. Päivittäin voi nykyaikaisin välinein päästä lähelle ihannettaan kuuntelemalla, katselemalla ja lukemalla. Välineitä on paljon, kuten jo aiemmin olen todennutkin. Imetään joka ikinen sana, joka löytyy painettuna ja puhuttuna. Odotusta tulevasta on havaittavissa. Onneksi kaikista tulevista tapahtumista tiedotetaan nykyään todella hyvissä ajoin. Puoli vuotta ei enää ole aika eikä mikään ja ei kun lippuja ostamaan riskillä. Sillä eihän me kukaan tiedetä mitä on ja tulee joskus tulevaisuudessa. Tuntuu ihanalta, kun on iso kasa tulevien tapahtumien lipuja odottamassa. Toki onhan niissä rahaakin kiinni, mutta kyllä se on sen arvoista.

Vaikka olisi kyse vain yhdestä tapahtumasta, niin siinä on elämää kuitenkin yhdeksi illaksi. Tämän tapahtuman myötä voi elää paljon etukäteen odottaen ja haaveillen. Jälkeenpäin sitten eletään uudelleen kaikki tunnekuohut, elämykset, kokemukset, uudet havainnot, joita saatiin. Ehkäpä jopa hymy.

Yksin asuvalle tämä voi olla suuri tapahtuma ja elämän kohokohta. Yksi harvoista ”ihmissuhteista” ja vaikka ainoa hali, jonka saa. Ei haitta, vaikka se on vieraalta ihmiseltä. Se kuitenkin lämmittää. Etenkin, jos ei ole lapsia ja lapsenlapsia, joita helliä. 

Toki täytyy aina muistaa, että keikkojen ja konserttien tehokeinoilla saadaan tehostettua haluttua tunnetilaa ja elämystä. Ettei menisi liiaksi hempeilyksi, niin täytyy myös muistaa, että kyse on ns. ”artistikosketuksesta”, joka on idolin puolelta vain osa hänen työtään.

Kerronpa lopuksi kokemuksen, jonka sattumanvaraiseksi kohteeksi pääsin jokin vuosi sitten. Suomen suosituimpiin tähtiin lukeutuva artisti kierteli konsertin aikana yleisön joukossa ja hänen suuri faninsa oli saanut häneltä suukon suulle. Narikassa takkeja odotellessa hän (tämä fani siis) kapsahti kaulaani, kun satuin seisomaan sopivasti hollilla. Täristen ja melkein ilon itkua pidätellen kertoi saaneensa suukon tältä ihanuudelta. Mietin jälkeen päin, että oliko hän jostain tuttu, vai olinko vain sopiva kohde tunnekuohun purkuun. Painotan vielä, että tässä oli kyseessä iäkkäämpi ihminen, että on niitä muitakin.

Näihin mietteisiin ja tunnelmiin tällä kertaa ja ensi kerralla jotain aivan muuta, vaikkapa fanituksen mukanaan tuomasta sosiaalista kuviosta.