Vierestä seuraillen...

 

Sattuipa sopivasti eräänä perjantai-iltana Helsingin yössä kierrellessä, että osuimme kaverini kanssa korttelikuppilaan ”yksille”. Hyvin pian selvisi, että yhdet eivät jääneet siihen, vaan jatkoa seurasi hyvän musan siivittämänä. Esiintymään oli tulossa tovin päästä JP Leppäluoto. Toki se ei kertonut meille muuta, kuin että elävää musiikkia tulossa.

Olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja pöydässä oli tilaa, joten siihen istahti nuorempi neitonen. Hän osoittautui suureksi ja todella paljon tietäväksi JP:n faniksi. Saimme oikein oppitunnin tästä laulajasta ja hänen erinomaisuudestaan. On ollut jo edesmenneessä Charon-nimisessä  metal bandissä ja nyt tekee pubikeikkoja ja luo omaa uraa laulajana erilaisissa kokoonpanoissa.

Kuuntelimme pikkusoittimesta hänen uusimman biisinsä Purppuraa ja välillä jouduimme myös kuuntelemaan vähän vanhempaakin tuotantoa. Ei huono! Kiinnosti sen verran, että aloimme viihtyä. Pöydässä oli vielä tilaa ja siihen istahti pari neitokaista lisää. Syntyi keskustelua ja selvisi, että uudet tulokkaatkin olivat tulleet paikalle juuri ko artistin takia. Siinä istui sitten kolme fania ja kaksi ehkä tulevaa fania.

Olipa mielenkiintoista kuunnella, kun ”ammattilaiset” keskustelivat. He selvittelivät koska kukakin on kuullut JP:stä ensimmäisen kerran ja mistä pitävät jne…Kuka on mistäkin päin Suomea lähtöisin ja miten ylipäätään innostunut aikanaan heavystä tai metallista.

Seurailin mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä, koska itsekin fanitan täysillä toisaalla. Tuttuun musiikkiin antautuminen oikein näkyi. Laulettiin mukana, osattiin biisien sanat ja elettiin siinä hetkessä. Eläydyttiin ja oltiin varmaan muistojen syövereissä. Se into ei aivan tarttunut meihin, mutta kyllä sitä esitystä kuunteli ja katselin ihan mielikseen. Voi joskus toistenkin mennä kuuntelemaan, jos sattuu hollille.

Kun keikka oli ohi, niin toiveikkaina fanit kysyivät meidän mielipiteitämme.  Jälkeenpäin ajateltuna oliko sitä taas pakko sanoa kaikki ja suoraan säälimättä fanien tunteita. Toivottavasti ei jäänyt traumoja, kun tykitimme, että meillä on niiiiiiiiiiin hyvä fanituksen kohde, että ei oikein voi verrata.

Mutta kuitenkin kannatti, sillä kaikenlaisen musiikin kuuntelu ja kaikenlaisten esitysten katselu kannattaa aina. Se tuo niitä elämyksiä, joita tässä iässä kannattaa kerätä. Niistä saa voimavaroja ja jaksamista arkeen esim. verrattuna kippojen ja kappojen ostamiseen.

Vähän jäi kiinnostamaan, kenties ”Raskasta Joulua” -keikka on loppuvuoden ohjelmistossa sittenkin.